Innostuin hiukan vaihtelemaan huonekalujamme huoneesta toiseen, ja kirjakaappia tyhjentäessä osui käteen tämä kirja, joka on luultavasti vanhimpia esineitä joita meiltä löytyy. Se on virsikirja vuodelta 1845, fontti on sellaista että harva nykyihminen enää pystyy sitä lukemaan saati sitten veisaamaan kirjasta. Kirjasta noin puolet on virsiä ja toinen puoli kirkollisien tapahtumien kuten kasteen ja muistotilaisuuden "kaavoja". Kirjan rahallista arvoa en tiedä, eikä kirja ole myynnissäkään, tunnearvoltaan mittaamaton isännän suvulle. Kirjassa on nahkapäällysteiset puukannet ja kaikki sivut on tallessa.

Aikas rankkaa ja suoraa tekstiä, se mitä minä ymmärrän...