Kävin toissa päivänä pikkutyttöjen kanssa metsäretkellä, keräilemässä luonnonantimia työstettäväksi. Kuopus pääsi tietenkin mukaan vaikkakin nukkui koko retken ajan... Täällä Oulun läänin eteläisessä on kymmenkunta senttiä märkää nuoskalunta, joten vaunujen työntäminen/vetäminen on todella raskasta. Niimpä siirsin vaunun kopan rattikelkan päälle, ja niin päästiin lähtemään. Ja milläs muulla kuin trikookuteella se artesaani yhdistää kaksi ei-yhteenkuuluvaa esinettä... Hyvin pysyi koppa vauhdissa (ei kovin kovassa) mukana.

Metsästä keräsin mustikan- ja puolukanvarpuja ja havuja. Ja meidän viisivuotias löysi aarteekseen hienon kepukan jossa oli pienen pieniä kääpiä. Keppi kääpineen piti ottaa mukaan, että äiti saa värjätä lankaa käävillä ensi kesänä. Metsän laidassa söimme evääksi mandariinit ja pillimehut. Sekä äiti että tyttäret nauttivat hieman erilaisesta ulkoilusta, metsässä pitäisi käydä useammin.

Kotiin palattuamme löysin Pilli-kissamme kielletystä paikasta:

"Voi saanhan jatkaa makoisia uniani, vaikka tiedänkin etten saisi olla tässä?"

Kissan häädin pois, vaikkei kuopus sitteriin enää suostukaan, kun isona tyttönä pitää saada istua pystyssä ja selkä suorana.

Mustikan varvuista on tulossa pienoinen kranssi, kuusenhavuista ainakin pallo ja puolukan varvut saivat tälläisen muodon. (Pohjana 26-reikäinen sählypallo, ripustusnaru hamppua.)

Ja jotta töitä riittäisi, alkuviikosta keräsin pääosan pajusadosta, josta osa odottaa vielä lajittelua ja niputusta. Alemmat ihanan vihreät ovat punapajua ja päällä ruskeammat ovat vakkapajua. Tuo punapaju on aivan UNELMApunottavaa, pitkää ja taipuisaa ja huomattavasti ohuempaa, kuin villipajut.