Perjantaina oli kummisetäni hautajaiset. Hautajaisiin halusin minun näköiseni muistokimpun. Koska kummisetäni teki elämäntyönsä maanviljelijänä, ajattelin että viljantähkät sopisivat kimppuun. Ohrantähkien lisäksi halusin kimppuun oranssia ja vihreää. Ja mieluisen kimppun osasivatkin paikallisessa kukkakaupassa tehdä. Kortin kimppuun tein itse mökkirannassa otetusta lokkikuvasta johon liitin tekstit:

Perjantaina valmistui myös tämä:

Varmaan kolme tai neljä vuotta keskeneräisenä pyörinyt lukunuttu. Nuttu on varsinaista retroa: ohje löytyi Suuri Käsityökerho 1/1976 -lehdestä. (Luultavasti ohje voi olla jossain uudemmassakin lehdessä, samat mallit kun näkyvät putkahtelevan aina aika ajoin uudelleen lehtiin...) Lankana Schachenmayr nomotto idéna Mohair Lux, puikot ja koukku nro 4. Kaulus/helmapitsiä jatkan vielä ainakin yhden mallikerran verran, kunhan löydän jemmoistani lisää tuota lankaa... Nuttu on ihanan kevyt ja lämmin, eikä lanka ennakkopeloistani huolimatta kutita.

Lauantaina aamupäivästä suunnistin ystäväni luo punomaan pajua. Tarkoituksenamme oli tehdä lintulaudat. Minä olin ehkä hiukan liian optimisti siinä, mitä ehdin yhden päivän aikana punoa, minulla oli mukana tarvikkeet kolmeen lautaan, kun tuon useamman tunnin punontasession aikana sain aikaiseksi tämän yhden:

Vähän vino, eikä muutenkaa ihan priima, mutta kuten isäntä lohdutti: tämä on prototyyppi... Pajut ystäväni viljelemää isoa punapajua ja koripajua, pohja 12 mm vahvaa vaneria. Tarkoitus olisi punoa toinenkin ihan lähipäivinä, kun liotettua pajua ja noita vanerikiekkoja vielä jäi. Isäntä sahasi tähän halkaisijaltaan 20 cm kiekon, johon porasin reiät loimipajuja varten. Alla olevasta kuvasta käy ilmi aloitustilanne, muut vaihekuvat jäivät vähiin (unohtuivat ottaa) innokkaan punomisen takia.

Ja tänään kävi systeri ja kummityttö kylässä. Kummityttö halusi tulla katsomaan kuinka hänen kummityttönsä (meijän kuopus) on oppinut konttaamaan ja lisäksi vielä kopioitiin kummitytön Wanhojen tanssi kuvat levylle, systeri innostui kerimään matonkuteita niin etteivät meinanneet muistaa kotiinsa lähteä... ei vaiskaan, sukulaisia on aina ihana nähdä!