Tänään oli marttojen risuluutakurssi seurakunnan rantasaunalla. Opettajaksi lupautunut mies sai vääntää vitsaksia hikipäissään, oli se naisihmisten voimille sen verran kovaa työtä. Vitsaksen vääntämisessä on oma tekniikkansa ja ennen kun sen oppi, vitsas katkesi tosi helposti. Alla minun saavutukseni, josta olen hyvin ylpeä, vaikkei se vedäkään vertoja opettaja-mestarimme luudille. Vartta en vielä ehtinyt metsästä hakea, sen kun ehtii lyödä paikoilleen valmiiseen luutaan.